Parhaat tavata hillitä lapsen ruutuaikaa

Parhaat tavata hillitä lapsen ruutuaikaa

Vielä parisen kymmentä vuotta sitten riitti, että vanhemmat rajoittivat lastensa ruutuaikaa TV:llä. TV:n lisäksi lapset viettävät nykyisin paljon aikaa myös tietokoneen ruudulla ja kännykällään. Lapsille hankitaan kännykät usein siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun. Se on tietenkin fiksua, jotta lapseen saa yhteyden ja siten aina tiedon siitä, missä lapsi liikkuu. Ongelma tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun lapsi viettää liikaa aikaa puhelimellaan.

Kannattaako ruutuaikaa rajoittaa?

Kaikissa perheissä ruutuaikaa ei rajoiteta, mutta sillä voi olla kauaskantoisia ja huonoja seuraamuksia. Ensinnäkin liika ruudun tuijottaminen ei tee hyvää silmille. Toinen todettu haittapuoli on, että lapsi voi menettää kyvyn olla täysin rauhallisessa tilassa. Kännykästä on mahdollista saada koko ajan jotain ärsykettä. Kolmas haittapuoli liiallisessa ruudun tuijottamisessa on se, että se voi vaikuttaa sosiaaliseen elämään.

Jos on koko ajan tuijottamassa ruutua, on vaikeaa oppia normaaleja sosiaalisia taitoja. Toki puhelimestakin löytyy sosiaalinen media, muttei se korvaa täysin normaalia silmätysten tapaamista ja juttelua. Netissä on helppo ottaa jokin rooli, mutta silmätysten tavatessa ihminen on henkisesti enemmän alasti.

Miten ruutuaikaa voi rajoittaa?

Yksi hyvä tapa rajoittaa ruutuaikaa, on näyttää asiassa hyvää esimerkkiä. Toisin sanoen näyttää omalla esimerkillään, että laittaa puhelimen välillä kiinni tai äänettömälle ja ylipäätään tekee aktiivisesti jotain muuta, kun istuu jonkin laitteen ruudun ääressä. Tämä tapa ei usein kuitenkaan toimi, ja vanhempien pitää ottaa järeämpiä keinoja käyttöönsä.

Vanhemmat voivat omalla auktoriteetillaan kieltää esimerkiksi puhelimen käyttämisen tiettyinä kellonaikoina. Samoin vanhemmat voivat asettaa rajoja myös pelaamiselle. Esimerkiksi maksimissaan 2 tuntia päivässä konsolipelejä tai 5 tuntia viikonlopussa tai miten ikinä. Vaikka lapsi heittäytyisi tätä sääntöä vastaan, pitää vanhempia olla vain jämerinä. Lapsi kyllä kiittää viimeistään täysi-ikäiseksi päästyään. Monet nykyiset nuoret aikuiset ovat vielä saaneet piiskaa pyllylle nuoruudessaan, ja valtaosan mielestä se oli ihan oikein tehty.

Rakkaus on myös rajojen asettamista. Lapselle ei voi antaa aina periksi, vaan vanhempien pitää asettaa säännöt ja valvoa, että niitä noudatetaan. Jos lapselle ei aseteta rajoja, siitä on paljon haittaa hänen myöhemmässä elämässään. Heillä on usein vaikeuksia varsinkin auktoriteettien kanssa, joita he eivät osaa kunnioittaa. Rajojen asettamisen ohella vanhempien pitää näyttää aktiiviesti myös esimerkkiä. Jos vanhemmat ovat esimerkiksi koko ajan nettikasinoilla pelaamassa pokeria naama ruudussa, lapsi näkee, että koko päivän viettäminen ruudun ääressä on sopivaa. Kannattaa siis sulkea kasinopelit ja muut pelit aika ajoin ja keskittyä myös lapseen.

Usein säännöt omaksutaan

Kun vanhemmat rajoittavat lastensa ruutuaikaa, esiintyy usein vastarintaa. Lapsi kokee, että häntä rankaistaan. Toinen tyypillinen reaktio on, että lapsi kertoo, että kaikki hänen kaverinsa saavat pelata ja olla ruudulla enemmän, kuin hän. Vanhempien onkin hyvä jutella vähän lastensa kavereiden vanhempien kanssa, tai ylipäätään muiden samanikäisten vanhempien kanssa, siitä, minkä verran heidän perheissään ruutuaikaa rajoitetaan. Lapset kun saattavat jopa valehdella, mitä naapurissa tapahtuu, saadakseen oman tahtonsa läpi.

Uusia rajoituksia asettaessa, vastarinta on kovinta aluksi. Tämä pätee paitsi lapsiin, myös aikuisiin. Jos tutulle reitille esimerkiksi asetetaan uusi nopeusrajoitus, ottaa se päähän ensimmäisen viikon ajan, mutta sen jälkeen sitä usein tulee enää ajatelleeksi. Tähän voi rinnastaa myös sanontaa: ”Menetetty etu on suurin etu”. Vanhempien pitää pysyä kovina ja näyttää omalla esimerkillään mallia. Jos vanhemmilla itsellään on esimerkiksi Mega Moolah tai muu kasinopeli jatkuvasti käynnissä, lapsi kokee, että hänkin saa olla koko ajan ruudulla.